tiistai 21. tammikuuta 2014

Virta venhettä vie

Eino Leinon Virta venhettä vie soi mielessä, vaikkapa Loirin laulamana versiona. Olen aina ajatellut, että Tuonelaan johtaa tumma, hiljainen joki. Kaummaksi Kreikan alkuperään mennessämme törmäämme Styks-jokeen, ja Kharoniin joka lanttia vastaan laitturoi vainajan Haadekseen... Tämähän on tuttua mm. fantasiasarjasta Xena. Meidän post-moderni aaltoliikkeemme joka on jatkunut jo 50-luvulta väläyttää, ja pitää hengissä vanhoja visioita, ja sen sisällä, vieressä tai marginaalissa oleva pop-kulttuuri mässäilee vanhoilla myyteillä, kuten esimerkiksi humoristisessa fantasiasarjassa Xena Soturiprinsessa, jossa siekailematta marssitetaan sankarittaremme eteen niin mytologian [ manalan lautturi Kharon ], alkuperäisuskonnon [ Odin ] kuin kansalliseeposten sankareita [ Beowulf ] kuin historiankin hirviöitä ja muuttajia [ kelttisoturien johtajatar Boudicca, keisari Caligula, Julius Caesar, amatsonit ] jne. Kunnon goottigraafikko Gustave Doré on ikuistanut Styksin vuonna 1861. Dore: Styks komeassa wikin kuvalinkissä goottilainen taituri Mutta onko Aleksis Kivi: Tuonen lehto, öinen lehto! liian kaukana tästä? Hugo Simberg: Elämän virralla, 1896 kuva. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti